URATARINA: József Geréby

URATARINA: József Geréby

Senior software developer József Geréby saapui Joensuuhun opiskelemaan, palasi sinne töiden vuoksi ja asettui paikoilleen intohimon tähden.

József Geréby'lla on nykyään kaksi nimeä. On ristimänimi, ja sitten on Jooseppi. Sillä nimellä kollegat kutsuvat häntä Arcusysin toimistolla.

Lempinimen takana on muuan legendaarinen työkaveri Aki, joka aloitti unkarilaiskollegansa leikkimielisen suomalaistamisprojektin heti, kun Jooseppi aloitti työt harjoittelijana Arcusysin Joensuun toimistolla vuonna 2012.
- Aki loi ranking-taulukon, jossa minun piti edetä aina ylemmälle suomalaisuuden tasolle. Tehtäviin kuului esimerkiksi Kummeleiden katsomista. En kyllä koskaan yltänyt Akin asteikolla kalsarikännit-levelille, 26-vuotias Jooseppi kertoo työpisteellään.

Pöydällä on kaksi suurta näyttöruutua, kahvimuki, joka imitoi kameran objektiivia, sekä suomi-unkari-sanakirja. Se muistuttaa, että Joosepin pitää tehdä kielioppiläksynsä ennen iltapäivän suomen tuntia. Hän opiskelee kieltä joka viikko kahdesti toimiston palkkaamaan suomen kielen opettajan johdolla - kerran yksilöopetuksena ja kerran ryhmässä muiden ulkomaalaisten kollegoiden kanssa. Tärkein kieli Joosepin työssä on kuitenkin Java.

Kun Jooseppi haki Suomen-vaihtonsa lopussa avoimella hakemuksella Arcusysille korkeakouluharjoitteluun vuonna 2010, hän ei vielä osannut Java-koodia ollenkaan. 
- Sain vastauksen, että tässä on sinulle Java-tehtävä. Ajattelin, että selvä homma, opiskellaan siis vähän Javaa. Tehtävän perusteella minut kutsuttiin haastatteluun.

Jooseppi ei peitellyt sitä, että koodi oli hänelle uusi aluevaltaus.
- Mutta haastattelijat eivät täällä katso sitä, mitä hakija osaa jo, vaan mitä hänestä voi tulla. Se on tosi hienoa.

Paras vaihtoehto Ruotsin jälkeen 

Jooseppi saapui Suomeen oikeastaan vähän sattumalta. Hän vietti lapsuutensa unkarilaisessa pikkukylässä, jossa neuvostoaika oli juuri päättynyt. Pikku-Józsefin suurin idoli oli isoisä, joka puolestaan piti Ruotsia melkein luvattuna maana.

Innostus Pohjolaan tarttui pojanpoikaan, ja Jooseppi haki IT-opintojensa keskivaiheilla Erasmus-vaihtoon Tukholmaan vuodeksi 2010. Paikka ei auennut, mutta Joensuun Karelia-ammattikorkeakoulu toivotti hänet tervetulleeksi. Eihän Itä-Suomi ihan Tukholma ollut, mutta tarpeeksi lähellä.
- Saavuin tammikuisena yönä. Oli 25 astetta pakkasta, ja lumen vuoksi jotenkin taianomaista ja rauhallista.  Tunnelma vangitsi minut välittömästi.

Opetuksen taso teki Jooseppiin niin suuren vaikutuksen, että hän palasi opintojensa loppuvaiheella Joensuuhun tekemään graduaan. Tällä kertaa hän löysi Erasmus-bileistä tyttöystävän.
- Oli sillä päätetty, että palaan opiskelujen jälkeen Suomeen töihin. Ennen kotiinpaluuta aloin etsiä harjoittelupaikkaa täältä.

Sitten elämä yllätti jälleen. Tyttöystävä jäi, mutta harjoittelupaikka Arcusysilta tuli. Kun Jooseppi vakinaistettiin harjoittelujakson jälkeen kesäkuussa 2012, tunne oli "ilmiömäinen".
- Työ sinetöi, että nyt sitten asetun Suomeen.

Salamarakkaus salsatunnilta

Jooseppi on pakannut aamulla työlaukkuunsa järjestelmäkameransa ja pari objektiivia. Joensuun keskustassa ruska on hehkeimmillään, ja Jooseppi aikoo napata pari kuvaa työpäivän jälkeen. 

Kuvauskipinä syttyi jo pikkupoikana, kun Jooseppi sai isoisältään Canonin. Sillä hän kuvasi pihapiirin kukkia ja eläimiä. Nyt Joensuun luonto, esimerkiksi Ilosaari, on hänen suosikkikuvauskohteitaan.

Toinen tärkeä harrastus on salsa, jonka pariin Joosepin houkutteli samainen Aki, joka risti hänet suomalaisittain. Jooseppi kertoo nauraen, etteivät hänen vanhempansa usko vieläkään, että heidän poikansa veivaa lanteitaan lattarirytmien tahtiin. 
- Aluksi hikoilin verta, mutta onneksi suomalaiset naiset ovat aika määrätietoisia. Nyt olen jopa onnistunut kehittämään jonkinmoiset salsataidot, Jooseppi kertoo.

Vuosi sitten tunneilta tarttui elämään myös jotain askelkuvioita tärkeämpää. 
- Kurssille ilmestyi mukava tyttö, jonka kanssa aloimme jutella. Hän paljastui puolalaiseksi eli sisaruskansani jäseneksi. Luonnollisesti ymmärsimme toisiamme täydellisesti.

Salamaihastuminen salsatunnilla on syventynyt rakkaudeksi. Tyttöystävä lähti Erasmus-vaihtonsa päätteeksi takaisin Puolaan, jossa Jooseppi suhaa tämän tästä. Suunnitelmissa on, että pari asettuu vielä yhdessä Joensuuhun.

Unkari-ruokaa suomalaisparoille

Viime aikoina Joosepilta on jäänyt monet salsatreenit väliin, koska hänellä on meneillään erityisen vaativa työprojekti. Esimerkiksi eilen Jooseppi havahtui yhtäkkiä siihen, että kellon viisarit olivat lentäneet kuin huomaamatta.
-  Jokainen projekti on haastava ja innostava, ja ehdotukseni otetaan aina huomioon. Ja aika harva voi sanoa, että tekee yhteistyötä NASA:n kanssa.

Vielä harvempi voi sanoa, että on rökittänyt astronautin biljardissa, kuten Jooseppi teki Joensuun toimiston biljardihuoneessa astronautin vierailulla. Nytkin muutama arcusyslainen viettää kahvitaukoaan pelipöydän ääressä. Tänään kaikkien pitää malttaa lähteä töistä ajoissa, koska illalla työporukka menee NASA-huuruissaan katsomaan The Martian -avaruuselokuvaa.

Avokonttorin koodarinurkan keskittynyt ilmapiiri rikkoutuu hetkeksi, kun työkaveri huikkaa sermin toiselta puolelta, että hän ehtii tänään sparrailla Jooseppia tämän vaativan projektin kanssa.
- Tällä lailla muut aina hyppäävät kyytiin ja auttavat ideoimisessa. Kaikki auttavat kaikkia. Joskus puoli tuntia toisen ajasta ratkaisee valtavan haasteen omassa työssä, Jooseppi kertoo.

Suomalaiset työkaverit ovat jo sulattaneet Joosepin sydämen, vaikka hän aluksi ihmetteli, miten he aina vastasivat yleisluontoisiinkin kysymyksiin vain "yes".

Intohimoisena kulinaristina Jooseppi on ottanut missiokseen johdattaa suomalaisraukat laatikkoruokiensa ääreltä unkarilaisten herkkujen maailmaan. Taannoin hän järjesti toimiston saunatiloissa unkarilaisen illallisen. Siellä kattojen yllä juhlitaan harva se viikko. Toisinaan Jooseppi on varannut saunatilat myös hänen ja tyttöystävänsä käyttöön.

Vaikka Jooseppi on kulkenut tämän työpöydän ääreen Joensuun torin laidalle monen sattuman kautta, hänestä polku ei tunnu erikoiselta.
- Tällaista ihmisen elämä on. Jos isoisäni ei olisi selviytynyt sodasta, minä en olisi tässä. Jos isäni ei olisi tavannut äitiäni, en olisi tässä. Niin se toimii. Elämä on hassua, ja minä olen onnekas, kun olen päätynyt juuri tänne.

Kirjoittaja: Pauliina Suominen
Kuvaaja: Jirina Alanko


Edellinen: URATARINA: Janne Hietala