URATARINA: Janne Hietala

URATARINA: Janne Hietala

Arcusysin kaupallinen johtaja Janne Hietala pitää NASA:n kanssa videokonferensseja pellon reunalta ja vei astronautin Joensuun torille syömään karjalanpiirakkaa.

Höyry kiemurtelee kirpeässä syysilmassa, kun Janne Hietala kaataa termarista kuumaa vettä maastokuvioiselle märkäpuvulleen. Vesi pitää hänet edes hetken lämpimänä täällä hiekkaharjujen välissä Liperin Ylämyllyllä, vain 200 metrin matkan päässä Jannen omakotitalosta. Leinosen lammen kirkas vesi on enää 5-asteista - niin kylmää, että ilman märkäpukua ihminen vaipuisi hypotermiaan 10 minuutissa. Janne lataa vyölleen kuuden kilon edestä lyijypainoja ja hyppää epäröimättä veteen.

Vedenpinta tyyntyy, ennen kuin Janne nousee jälleen pinnalle 20 metrin päässä laiturista. Maallikosta sukellus tuntuu piinaavan pitkältä, mutta vapaasukeltajalle se on lämmittelyä. Jannen henkilökohtainen ennätys on 175 metrin sukellus noin kahdessa ja puolessa minuutissa. Syvyyssuunnassa hän on käynyt ilman laitteita 45 metrissä.
- Vitsailen aina, että voin pidättää hengitystä niin kauan, että asiakas suostuu kauppaan, myyntijohtaja huutaa vedestä.

Vitsailut sikseen: kun on sen luokan yhteistyökumppaneita kuin NASA ja New Yorkin yliopisto, Chief Commercial Officerin täytyy pystyä fokusoimaan olennaiseen valtavan henkisen paineen alla.
Vapaasukellus onkin opettanut Jannelle keskittymistä stressaavissa tilanteissa.
- Vapaasukellus on 95-prosenttisesti päänupista kiinni. Sukeltaessa ei voi miettiä mitään ylimääräistä.

Sukellus kulkee aina samalla tavalla: 
Ensin tulee vähän tukala olo. Mieli sanoo, että nyt tuntuu pahalta ja täytyy päästä ylös.
- Sen jälkeen pääsee flow-tilaan, jossa voi objektiivisesti tarkkailla omia tunteita. Laji nollaa taatusti ajatukset työpäivän jälkeen. Jos ei muuten, niin hapenpuutteella, Janne sanoo ja nauraa päälle.

Astronautin kanssa eräjormailemassa

Sukelluksen jälkeen Janne vaihtaa vikkelään ylleen maastokengät ja -housut. Näissä samoissa vaatteissa hän vei eräänä kesälauantaina NASA:n astronautin Joensuun torille syömään karjalanpiirakkaa aamupalaksi.
- Sen tein oikeastaan siksi, että Karjalaisen toimittajilla olisi joku hauska kulma kirjoittaa juttunsa vierailusta. Siistimpää oli se, kun vein astronautin muutamaksi päiväksi mökille kotiseudulleni Nurmeksen metsiin pohdiskelemaan ilman läppäreitä, Janne kertoo.

Jannen työ kaupallisena johtaja on pitkälti asiakkaiden tapaamista sekä Suomesta että maailmalta. NASA on Arcusysin tunnetuin yhteistyökumppani, jonka käyttöön Arcusys luo uutta oppimisympäristöä huippuyliopistojen opiskelijoille, eri tieteenalojen tutkijoille, astronauteille ja avaruustutkimuksesta kiinnostuneille nuorille.

Yhteistyön ensimmäinen kipinä syttyi Jannen legendaarisesta lausahduksesta, joka oli jotain vision ja vitsin välistä.
- Avaruus oli silloin iso trendi. Jengi rakensi space missioneita ja netissä haluttiin seurata, mitä avaruudessa tehdään. Mars-hype kasvoi, ja avaruusleffat menestyivät. Avaruudesta inspiroituneena sanoin palaverissa ääneen, että kaikkein siisteintä olisi tehdä yhteistyötä NASA:n kanssa.

Kun Janne sitten pääsi pitchaamaan Arcusysin Valamis-oppimisalustaa NASA:lle, siellä sanottiin, että Arcusysin tuote on "siistein juttu ikinä". 

Yhteistyö Arcusysin ja NASA:n välillä alkoi kesällä 2015. Nyt uutta oppimisympäristöä testataan tutkimus- ja koulutusohjelmissa, joissa selvitetään mahdollisuuksia asuttaa Mars-planeetta.

Silloin tällöin Jannen pitää reissata pitkin maailmaa, mutta paljon voi tehdä myös Karjalan perukoilta. Kun Janne puhuu Joensuusta, hänestä huokuu kotiseuturakkaus.
- Kansainvälistymisen myötä Arcusys on voinut vaikuttaa myös lähiympäristöönsä. On hienoa, että Joensuun seudulla on yhä enemmän firmoja, joiden perustajat ovat lähtöisin meiltä.

Eräs Jannen suosikkihetkiä NASA-projektissa on ollut se, kun hän järjesti Itä-Suomen korkeakoulujen opiskelijoille yhteisprojektin avaruustutkimuslaitoksen kanssa. NASA:n asiantuntija kävi puhumassa luennolla.

32-vuotiaan Jannen omista tietojenkäsittelyn opiskelijavuosista Itä-Suomen yliopistolla on nyt kymmenisen vuotta. Janne suoritti yliopisto-opintoja jo lukioaikana ja alkoi tehdä graduaan jo toisena opiskeluvuonna. Gradu valmistui, vaikka muut opiskelut jäivät kesken. Janne on kuitenkin kerännyt oppeja muualta.

Kevyttä kuittailua toimistolla

Janne avaa Arcusysin Joensuun toimiston oven tutut erävaatteet yllään.
- Me epäilemme, että tuolla on joku salainen Erätukun sponssi, eräs työntekijöistä huikkaa ohi viilettäessään.

Janne ei myönnä mitään.
- Olemme tavoitelleet täällä mahdollisimman matalaa hierarkiaa, hän sanoo ja hymyilee.

Jannen vaatevalintojen taustalla on muutakin kuin käytännöllisyys: myyntijohtaja vaalii Arcusysissa aitoa, teeskentelemätöntä ilmapiiriä.
- Minua häiritsee tosi paljon sellainen pääkaupungin toimistojen puhe, miten heidän matkaoppaansa opastavat, kun seilataan digitalisaation merellä. Digitalisaatiosta voi yhtä hyvin puhua ilman tyhjiä kielikuvia mökissä keskellä metsää. Jos yritämme täällä Joensuussa esittää jotain, mitä emme ole, tämä tuntuisi feikatulta.

Melkein kaikki Arcusysin kotimaiset kilpailijat operoivat Helsingistä käsin. Yrityksessä on mietitty tarkkaan, miten kaukainen sijainti Oulussa, Joensuussa ja Lappeenrannassa voi olla kilpailuetu, ei rasite. 
- Me emme voi olla yhtä paljon paikan päällä asiakkaiden luona kuin pääkaupunkilaiset, joten emme voi panostaa esimerkiksi lobbaamiseen samalla tavalla. Siksi hyvät referenssit ovat meille tosi tärkeitä. 

Hyviä referenssejä on täynnä esimerkiksi Joensuun toimiston aulan lasivitriini, jossa komeilee monta Great place to work -palkintoa sekä esimerkiksi Deloitte Technology Fast 50 -, Nuori yrittäjä - ja Menestyjä 2015 -pystit. Myös Pohjois-Karjalan omaleimaisia stereotypioita käytetään hyväksi.

- Jo tämä murre tuottaa monelle tietynlaisen mielleyhtymän pähkähulluudesta ja sisukkuudesta. Seppo Räty on hyvä esimerkki pohjoiskarjalaisesta. Onhan se aika maalainen jätkä, mutta jotain siistiä periksi antamattomuutta siinä on!

Konferenssipuheluita anopin vaatekaapista

- Arcusysin ydinvahvuuksia ovat joukkuemainen ajattelu ja hyvät tiimit. Me esimiehet emme määrittele, miten töitä pitää tehdä, vaan kaikki tekevät itselleen sopivalla tavalla yhteistä tavoitetta mahdolliseksi, Janne sanoo Arcusysin Oulun toimistossa, jonne hän on ajanut johtoryhmän kokousta varten.

Arcusyslaiset pitävät joukkuehenkeä yllä myös vapaa-ajan aktiviteeteilla. Koska suurta osaa työporukasta yhdistää rakkaus olueen, he ovat suunnitelleet porukalla kaksi omaa Arcusys-olutta. Projekteja varten he luonnollisesti matkustivat Skotlantiin tutustumaan olutpanimoihin. Melkein joka viikko käydään elokuvissa, pelaamassa sählyä tai istumassa kantakuppilassa.
- Olen yrittänyt houkutella noita sukeltamaan, että painot kaulaan ja altaan pohjaan, mutta vielä eivät ole lähteneet, Janne kertoo.

Toimistolla on myös käynnissä kilpailuja. Perinteisen perjantaipulloarvonnan lisäksi työntekijät mittelevät siinä, kuka tekee töitä erikoisimmassa paikassa. Janne palaveerasi hiljattain NASA:n astronauttien kanssa siskonsa maatilalta pellon reunalta. Kisaa johtaa työntekijä, joka neuvotteli asiakkaan kanssa anoppinsa vaatekomerosta. Tällaisia erikoisjärjestelyitä tarvitaan, koska arcusyslaisten pitää olla jenkkiasiakkaidensa tavoitettavissa näiden toimistoaikaan.

Kansainvälistymisen ansiosta Janne nauttii työstään nyt enemmän kuin koskaan. Hän vertaa muutosta urheiluun.
- Kilpailijat, jotka tekevät töitä vain Suomen markkinassa, ovat piirisarjassa. Me olemme nyt MM-sarjassa. Se vaatii sellaista Peter Vesterbacka -henkistä hulluutta, että emme pyytele anteeksi sitä, että olemme täältä Perä-Pohjolasta.

Arcusys on kansainvälistynyt käsi kädessä sukellusharrastuksen kanssa. Vuonna 2013 Janne sukelsi MM-kisoissa Serbiassa, vaikkei kansainvälistyminen ollut sukeltamisessakaan alun perin tarkoitus, kuten ei Arcusysillakaan.
- Vapaasukellus on jo valmiiksi ihan sekopäinen laji. Ei tässä missään tapauksessa kannata lähteä vielä kisaamaan. Yrittämisessä on jotain samaa. Se on extreme-laji.

Missiona palauttaa into oppimiseen

Janne istahtaa vielä hetkeksi juomaan kahvia neukkarin pöydän ääreen, ennen kuin hänen pitää rientää kokoukseensa. Hän olisi taatusti yllättynyt, jos olisi 19-vuotiaana tietojenkäsittelyn opiskelijana nähnyt itsensä nyt tässä, puvun takki päällä valmiina johtoryhmän. Hänestä kun piti tulla ihan peruskoodari, ei mikään yritysjohtaja.

Yritysmaailma vei kuitenkin mennessään. Itsevarmuus ja osaaminen ovat kasvaneet Arcusysin haasteiden mukana.
- En ajattele, että minulla olisi erityisiä lahjoja oikeastaan mihinkään, mutta kaikki asiat voi oppia ja omaksua. Ehkä suurin lahjani on se, että olen nopea oppimaan.

Osaamista on karttunut myös harrastuksista. Janne on hurahtanut ennen sukeltamista muun muassa rumpujen soittamiseen, vapaaotteluun ja kaiuttimien rakentamiseen.
- Joskus pelasin aika tosissani nettipokeria. Se on hyvin samantyyppinen epätäydellisen informaation peli kuin myyntitilanne. Pitää tietää, mitä muut tekevät, ja luottaa todennäköisyyslaskelmiin. Sekä pokerissa että myynnissä tekee huonoja päätöksiä, jos tunteet saavat vallan epäonnistumisen jälkeen.

Janne pahoittelee, että nyt on kiirehdittävä. Hänen täytyy totella kiltisti kalenteriaan, jotta aikaa on tarpeeksi sekä työlle, harrastuksille että perheelle. Iltapäivän kokouksen jälkeen Janne kaasuttaa Oulusta kotiinsa Liperiin, jotta perhe ehtii vielä ulkoilemaan lammen rannalle ennen kahden tyttären nukkumaanmenoaikaa.

Janne napittaa jo pikkutakkiaan, mutta jääkin vielä kertomaan taannoisesta keskustelusta nelivuotiaansa kanssa.
- Tyttö halusi tietää, mitä teen työkseni. Substanssiselittäminen sen ikäiselle on hieman vaikeaa. Hänen silmissään iskä käy palaverissa, puhuu puhelimessa ja lähettää sähköpostia.

Mutta lapsikin ymmärtää, että kun hän pelaa iPadilla, hän saavuttaa tavoitteita ja oppii uusia taitoja. Niinpä iskä kertoi, että hän yrittää työssään tuoda saman digioppimisen ilon aikuisille ja yritysmaailmaan.
- Tajusin, että jos pystymme näin selittämään monimutkaisen bisneksemme 4-vuotiaalle, olemme ymmärtäneet asiamme aika hyvin.

Kirjoittaja: Pauliina Suominen
Kuvaaja: Jirina Alanko


Seuraava: URATARINA: József Geréby
Edellinen: URATARINA: Anna Purmonen