Opiskelijalle ongelmanratkaisun monitoimityökalut NASA:n Epic Challenge -koulutusohjelmasta
< Takaisin blogi sivulle

Opiskelijalle ongelmanratkaisun monitoimityökalut NASA:n Epic Challenge -koulutusohjelmasta

NASA:n Epic Challenge -koulutusohjelma käynnistyi Suomessa ensimmäisen kerran syksyllä 2015. Ensimmäisenä vuonna mielenkiintoa herättänyt ohjelma on nyt laajentunut koko Suomen kattavaksi. Karelia amk:n viestinnän opiskelijana sain ainutlaatuisen mahdollisuuden osallistua ensimmäisten joukossa Epic Challenge -koulutusohjelmaan ja pääsin työskentelemään yhdessä NASA:n asiantuntijoiden kanssa. Millainen kokemus Epic Challenge oli ja ennen kaikkea, mitä se opetti minulle?

Yhteistyön alku

Yhteistyö Arcusysin ja NASA:n kanssa lähti liikkeelle Arcusysin kaupallisen johtajan, Janne Hietalan, ja NASA:n astronautin sekä innovaatiotoiminnan johtavan asiantuntijan, Charles Camardan, tavatessa vuonna 2015. Tämän yhteistyön tuloksena Epic Challenge – koulutusohjelma rantautui Suomeen, Joensuuhun. Epic Challenge on kurssikokonaisuus, jossa ratkotaan ongelmia NASA:n ICED (Innovative Conceptual Engineering Design) -metodin avulla. ICED kannustaa epäonnistumaan nopeasti, usein, ja halvalla, mikä tarkoittaa, että konsepteja kehitetään paljon, ja niitä testataan paljon, jotta päästään parhaaseen tulokseen. Ratkottavat ongelmat ovat NASA:llekin haasteita, eikä niihin ole vielä oikeita vastauksia. Näin NASA kannustaa nuoria STEM (eng. Science, Technology, Engineering, Mathematics) -aloille.

Tiimeittäin eeppisiä haasteita ratkomaan

Meidän eeppiset haasteemme vuonna 2015-2016 liittyivät Marsin asuttamisen haasteisiin.  Tiimejä muodostettiin kaksi, BioMars ja Team Red Sandbox. BioMars pyrki kehittämään kestävän ruuantuotantoratkaisun Marsia asuttaville astronauteille ja tiedemiehille. Haasteina oli tietysti saatavilla olevat resurssit, ja niiden maksimaalinen hyödyntäminen. Piti myös ottaa huomioon lämpötilat, hapenkulutus, parhaiten ravitseva ruoka, veden kierrätys, ja paljon muuta. Team Red Sandbox sen sijaan keskittyi hätätilanteissa tarvittavaan apuun, ja pyrki ratkaisemaan, kuinka Marsin ja Maapallon välille voitaisiin kehittää nopeaa ja varmaa tiedonvälitystä.

Työskentelyämme rytmittivät viikoittaiset kontaktitunnit, mutta suurin osa työstä tehtiin ryhmissä tai yksin, ja etänä. Arcusysin kehittämä Valamis-oppimisympäristö oli koko opintomme alusta, ja palveli tarkoitustaan hyvin. Epic Challengen myötä pääsin myös tutustumaan yritykseen Valamis-oppimisympäristön takana ja syksyllä 2016 aloitinkin viestinnän työharjoitteluni Arcusysilla. Kannattaa siis aina hyödyntää verkostoitumisen mukana tuomat mahdollisuudet!

Oppilas opettajan kengissä

Hyödynsimme Epic Challengen aikana monipuolisesti erilaisia oppimistapoja. Kontaktitunneilla meille esiteltiin uusia aiheita ja teemoja, ja opettajat olivat läsnä neuvomassa. Kontaktitunneilla pidimme myös videotapaamisia toiselle mantereelle Q&A -tyylillä, ja saimme kehitysehdotuksia projekteihimme NASA:n asiantuntijoilta. Kontaktiopetuksen osuus oli noin kolme tuntia viikossa.

Suurimmaksi osaksi suoritimme itsenäisesti arvioitavia tehtäviä, tiedonhakua- ja jakamista, sekä raportointia. Myös suuri osa ryhmä- ja parityöskentelystä ja sen dokumentaatiosta tapahtui verkossa. Digitaalisen oppimisympäristömme nimi olikin kuvaavasti Collaboratory (eng. Collaborate = tehdä yhteistyötä).

Käytimme Valamis-oppimisympäristön ominaisuuksia monipuolisesti:

  • Oppimissisällön laajuuden vuoksi kurssilla meneteltiin osaksi niin, että yksi ryhmän jäsenistä opetteli aihealueen hyvin, ja loi Collaboratoryyn oppitunnin, jonka jälkeen loput ryhmän jäsenistä kävivät itsenäisesti oppitunnin sisällön läpi. Näin ryhmän jäsenistä jokainen osasi oman aihealueensa todella hyvin, ja auttoivat toisiaan syventämään tietoa aina tarvittaessa. Kymmenen ryhmän jäsentä tarkoittaa kymmenen eri aihealueen kattavaa osaamista.
  • Oppimisen seuraaminen tapahtui osaksi viikkoraporttien muodossa, jotka palautimme oppimisympäristöön aina ennen kontaktitapaamista. Viikkoraporteilla seurasimme toisillemme jaettujen tehtävien suoriutumista, työtaakkojen tasaista jakoa, ja ideoita. Läksyt ja projekteihimme liittyvät dokumentitkin palautettiin ympäristöön. Jokaiselle asialle oli oma paikkansa.

Ryhmässä työ tiivistyy

Koin Epic Challengen erittäin hyödylliseksi, monella eri tavalla. Opimme yhdessä asioiden itsenäistä aikatauluttamista, projektinhallintaa, kriittistä tiedonhakua ja ennen kaikkea ryhmätyötä. Kymmenenkin hengen ryhmään mahtuu kymmenen itsenäistä luonnetta, joiden välille tasapainon löytäminen ei ole aina kivutonta. Ryhmämme koostui eri koulutusaloilta- ja tasoilta; joukossamme oli mm. yliopiston biologian opiskelija, design-opiskelijoita, kokki, fotoniikan maisterin-tutkinnon opiskelija, ja lukio-opiskelijoitakin. Tulimme yhteisen tavoitteen äärelle täysin tuntemattomina ihmisinä toisillemme, ja meidän tuli löytää ratkaisu ja siihen tarvittavat työkalut keskenämme. Näin jälkikäteen ajateltuna, kuinka oikein onnistuimme siinä?

Aion jatkaa kysymyksen työstämistä opinnäytetyössäni, jossa tutkin monikulttuuristen pienryhmien muodostamisen viestinnällisiä haasteita, peilaten kokemuksiani Epic Challengesta. Olen kuitenkin täysin varma, että Epic Challengeen osallistumista en tule katumaan, sillä sen aikana oppimani työskentelytavat ovat avainasemassa missä tahansa osaamisen ammatillisessa kehityksessä.

Krista Holappa
Communications trainee


Seuraava: Koneäly ja robotiikka – Kuinka organisaatiot voivat hyötyä liiketoimintaprosessien automaatiosta
Edellinen: Arcusys Beer – We're building an empire